Hyvää vappua kaikille!
Työväenjuhlan aikana erityisesti opiskelijat näkyvät ja kuuluvat katukuvassa. Mutta kuinka pitkään vapun kupliva tunnelma jatkuu, kun pian toukokuun jälkeen monet opiskelijat tippuvat tyhjän päälle? Helsingin Sanomat uutisoi 23.4.2026, että opiskelupaikka täytyy jättää kokonaan, jos joutuu hakemaan työttömyysetuutta (eli käytännössä jos haluaa maksaa vuokran ja ostaa ruokaa) – kiitos hallituksen politiikan.
Orpoa siteeraten: “Me suomalaiset pärjäämme kyllä”. Tämä kliseinen lausahdus voisi hyvinkin pitää paikkaansa, jos peilaamme Suomen historiaan, sillä olemmehan nousseet ankarien sotavuosien jälkeen hyvinvointivaltioiden kärkisijoille. Mutta entä jos peilaamme tulevaan?
Sotien jälkeisessä Euroopassa Suomi onnistui verrattain taidokkaasti ponnistamaan kovista sotaveloista kohti hyvinvointivaltiota. Tässä saavutuksessa keskiössä on ollut erityisesti koulutukseen panostaminen. Oppivelvollisuus, peruskoulu-uudistus sekä muun muassa ammattikorkeakoulujen luominen mahdollistivat Suomelle hyvinvointivaltion ytimen.
Koulutukseen keskittyminen edesauttoi tuottavuuden lisäämisessä sekä sosioekonomisten erojen kaventamisessa.
Opiskelijoilta sekä koulutuksesta leikkaaminen kolahtaa seuraavan vuosikymmenen aikana meidän niskaamme. Nyt jo oppimistulokset ovat heikentyneet koulujen resurssipulan vuoksi. Opiskelijoiden siirtyminen yleiseltä asumistuelta opintotuen asumislisälle vähensi opiskelijoiden saamaa tukea jopa sadalla eurolla kuukaudessa.
Lainapainotteisuuden lisääminen ei turvaa meidän huomistamme. Eri koulutusaloilla on hyvin erilaiset näkymät työelämään, ja lainan takaisinmaksaminen on yhä epävarmempaa. Lainapainotteisuuden kasvattaminen vahvistaa myös sosioekonomisia kuiluja Suomessa.
Koulutukseen panostaminen on pitkäaikainen investointi. Se mahdollisti Suomen kasvun yhdeksi parhaimmista hyvinvointivaltioista, mutta Orpo-Purran hallitus näyttää halveksivan sen arvokkuutta. Rahaa on haitallisiin yritystukiin (ja yrityksille, jotka jo valmiiksi tekevät tasaista voittoa) sekä ylemmille tuloluokille yhteisöveron alennukseen, muttei koulutukseen, joka lopulta ratkaisee sen, mihin Suomella riittää rahkeet.