Hallituksen metsästyslain muutoksessa on kyse muustakin kuin viattomien susiyksilöiden ampumisesta. Tässä on kyse oikeusvaltioperiaatteesta, joka on demokratian edellytys.
Nykyinen metsästyslain muutos on EU-direktiivin vastainen ja voi johtaa EU:n rikosmenettelyprosessiin. Samankaltainen metsästyslain muutos tehtiin lätäkön toisella puolella Ruotsissa, mikä johti EU-komission aloittamaan rikosmenettelyyn vuonna 2011. Miten on mahdollista, että hallituksemme tekee tietoisesti EU:n lakien vastaisia muutoksia?
Susien metsästysluvat siirrettiin poikkeusluvista alueellisiin kiintiöihin. Muutoksen mahdollisti suden suojelustatuksen vaihtuminen tiukasti suojellusta suojelluksi.
Lakimuutos kompastuu siihen, ettei sudenkaatoluvista pystytä tekemään valituksia järjestöjen tai yksittäisten henkilöiden taholta, eli niiden lainmukaisuutta ei voida viedä tuomioistuimen arvioitavaksi. Valitusoikeuden estäminen on EU-direktiivin vastaista.
Maa-ja metsätalousministeriön teettämän arvion mukaan suotuisan suojelun viitearvo olisi noin 460 yksilöä. Suotuisan suojelun viitearvon määritelmä on, että laji pystyy selviytymään suotuisasti pitkällä aikavälillä. Nykyinen viitearvo on kuitenkin 273 yksilöä. Viitearvo on epärealistinen eikä mahdollista kannan riittävää geneettistä vaihtelua, altistaa kannan pullonkaulailmiöille ja epäsuotuisten ominaisuuksien yleistymiselle populaatiossa.
Keväällä 2024 arvioitiin, että Suomessa on susia noin 413–465 yksilöä. Jos näistä saa metsästyskautena ampua 100 yksilöä, jäljelle jää noin 300. Kiintiömetsästyslupien lisäksi tullaan myöntämään poikkeuslupia. Esimerkiksi viime vuonna poikkeuslupien yläraja oli 28 yksilöä, mutta päädyttiin ampumaan 84 yksilöä. Susia tullaan siis ampumaan todellisuudessa paljon enemmän.
Kaiken kukkuraksi lakimuutosta valmistellessa jätettiin poikkeuksellisesti vaikutusarvioinnit tekemättä. Viranomaisten toiminta metsästyslain muutoksessa ei ollut laillisuusperiaatteen mukaista. Ministeriö toimi vastoin parasta saatavilla olevaa tieteellistä tietoa. Ministeriö pohjaa perustelunsa ‘kannan hoitamiseen’, joka on itsessään terminä ihmislähtöinen eikä pohjaudu tieteelliseen tietoon. Pohjaako lakimuutos mihinkään muuhun kuin ennakkoluuloihin susia kohtaan?
Pelkona on myös se, että samankaltaisia lakimuutoksia aletaan soveltamaan muiden villieläinten, kuten karhun, ahman ja saukon pyyntilupiin. Kysymys kuuluu, miksi hallituksemme petaa tilannetta, jossa Suomen metsät tyhjenevät? Vaadimme eläinten oikeuksien tunnustamista perustuslakiin välttääksemme jatkossa eläimet ja tieteen sivuuttavan päätöksenteon.